“Ei ole jumpille ruuhkaa, vielä,” jutusteli eräs rouva kuntosalin pukuhuoneessa. Kun vuoden toiseksiviimeisenä päivänä astuin salin suihkuhuoneeseen klo 16.00, sytytin sinne valot ja lattia oli kuiva eli olin päivän ensimmäinen suihkuttelija. Välipäivinä sali on hiljentynyt ihmisten lomaillessa. Ihana rauha kestää vielä pari päivää.
Aloin saunan parvessa pohtia lupauksia. Laku kysyi minulta eilen, olenko aikonut tehdä uuden vuoden lupauksia. Totesin hänelle, että tein omani jo syksyllä, kun lupasin itselleni, että vuonna 2015 kiipeän Mont Blancin huipulle. Muuta en aikonut luvata, koska minulla ei ole yleensä ollut tapana uutena vuotena valoja vannoa.
Aika moni tuntemani ihminen on samaa mieltä uuden vuoden lupauksista mutta yhä enemmistö niitä tekee, enemmän ja vähemmän menestyksekkäästi. Muutaman päivän kuluttua salillakin tilanne on taas ihan toinen: pukuhuoneessa koetaan kiusaannuttavia paljas-pakara-hipaisuja ja saunaan jonotetaan. Kahdentoista kilon kahvakuulille toivotaan nettivarausjärjestelmää ja kahden laitteen vuorottelutreeni on toivotonta. Lohduttautua voi sillä, että tammikuun loppuun mennessä tilanne on taas rauhoittunut normaaliksi.
Toistelen usein ajatusta, jota voisi ehkä pitää mottonani: “Asioita tehdään tai ei tehdä. Mutta ei yritetä.” Viestini siis on, että sana “yrittää” jo itsessään sisältää osittaisen oletuksen epäonnistumisesta ja epävarmuudesta. Raivostuttavin tapa käyttää “yrittää”-sanaa:
Minä: “Kahvimaito on loppu. Kävisitkö tullessasi kaupassa ja ostaisit lisää?”
Sinä: “Yritän.”
Siis voinko olettaa, että tuot maitoa? Vai pitääkö minun varmuuden vuoksi lähteä kauppaan, koska en voi olla varma, että onnistut yrityksessäsi?
No niin, nyt harhauduin sivupoluille… Kaikesta huolimatta en aio taivastella, miksi ihmiset säännöllisesti kaksi kertaa vuodessa (uutena vuotena ja kesälomien jälkeen) vannovat muuttavansa elämäntapojaan, vaikka tietävät jo valmiiksi muutoksen kestävän maksimissaan muutaman viikon. En myöskään aio marmattaa rahan menosta, joka syntyy kun nämä vatsamakkaroihin masentuneet sitoutuvat erilaisiin vuosijäsenyyksiin, joita todellisuudessa hyödynnetään pari kuukautta. Tässä kohtaa minusta itseasiassa on hyvä, että edes yritämme. Sillä tavoin ehkäpä joka vuosi joku löytää uuden ulottuvuuden elämäänsä. Ja tuskinpa satunnainen liikunta tai vahingonomaisesti lautaselle eksynyt vihreä on kenellekään pahasta, vaikka jatkumoa ei olisikaan.
Mielessä alkoi pyöriä muutamia asioita, jotka omassa elämässäni kaipaisivat ryhtiliikettä tai ainakin tarkastelua. Mutta koska minä en kertakaikkiaan suostu yrittämään, tein mitä voin:
VUORENVALLOITTAJAN VANNOMATTA PARAS -lista
Minä EN lupaa:
- laittaa kahvinjuontiani kuriin
- venytellä joka päivä
- olla järkevä kenkäostoksilla
- miettiä kahdesti ennen kuin avaan suuni
- harkita rauhassa ennenkuin, että alan toteuttaa kaikenlaisia päähänpistoja, joista seuraa vaikkapa vuoden mittaisia projekteja
Ystävä kertoi, että lääkäriksi valmistuvilla on sisäpiirivitsi, jonka mukaan lääkärivalan perään tulisi lisätä yksi lause. Asian vakavuuden ollessa lähes sama, lisään saman loppukeneetin VUORENVALLOITTAJAN VANNOMATTA PARAS -listaani:
“…ja jos sanani syön, mörökölli minut vieköön!”
p.s. Hei, vielä piti sanoa, että toivottavasti vuosi 2015 on sinulle juuri sellainen kuin toivot!
JLeppis
Löysin tämän blogin vasta eilen ja nyt tuli luettua kaikki postaukset kommentteineen. Upeaa kerrontaa mielenkiintoisesta aiheesta. Tunnen suurta hengenhemolaisuutta vaikken vielä huiputtaja ole, mutta suuri vuorien ja trekkaamisen fanittaja. Lukemalla tätä olen saanut aika moneen mieltä askarruttaneeseen asiaan vastauksen, mutten vielä kaikkeen 🙂
Joten tämä blogi jää seurantaan.
Janiina Ojanen
Kiitos valtavasti kivoista sanoistasi! Hienoa, jos voin olla avuksi jakamalla omia kokemuksia ja ajatuksia. Jos johonkin kysymykseesi et saa vastausta tai jokin kirjoittamani mietityttää, kysy ihmeessä! Vastaan parhaani mukaan ja rehellisesti kerron senkin, jos en jotain tiedä 🙂
Tervetuloa mukaan, hienoa saada sinut mukaan: kohta mennään taas! 🙂