Vuorenvalloittajan tiukkaakin tiukemmat lomasäännöt

Janiina Ojanen treenaa
Lepotauko Lempäälän ja Pirkkalan puolimatkassa

Treeniohjelmaan kuuluvat tässä kohtaa viikottaiset pidemmät lenkit, ja eilen tein 70 kilometrin pyöräilyn. Nautin pitkistä reissuista kovasti: siinä on tekemisen meininkiä ja samalla saa aikaa omien ajatusten kanssa.

Viikko viikolta huomaan, että matkat menevät sutjakammin, väsyn vähemmän ja lihakset alkavat hapottaa myöhemmin. Silti on myönnettävä, että eiliseltäkin lenkiltä palattuani kävelin hetken aikaa kuin puujaloilla, ja kroppa tiesi tehneensä töitä.

Positiivista on myös se, että palautuminen on kerta kerralta nopeampaa. Kunnon ruokatankkaus ja venyttely (kyllä, minä todella venyttelin), ja tänä aamuna ensimmäinen ajatus oli, että onpas ihana auringonpaiste, ja lähdenkin päivän lenkille jo heti aamutuimaan. Nyt, kun lomalla ehtii oikein kunnolla nauttia auringosta ja ulkoilusta.

Niin tosiaan: olen kesälomalla, viimein! Tänä vuonna pidän loman lyhyemmissä pätkissä. Toisaalta se tuntuu vähän mälsältä, kun ei voi fiilistellä pitkää yhtenäistä lomaa. Mutta toisaalta taas lomakautta jatkuu pitkään, kun aina välillä käy muutaman päivän töissä. Ensimmäinen lomapätkä alkoi nyt ja viimeisen päättyessä ollaan jo syyskuun puolella!

Janiina Ojanen venyttelee
Suihkunraikkaan puujalkaisen
venyttelytuokioselfie

Tänään, kesäloman ensimmäisenä aamuna istun keittiössä kahvikupin kanssa ja nautin kiireettömyydestä. Tai siis yritän nauttia. Todellisuudessa väännän kättä suorittaja-minäni kanssa.

Viikkojen ajan olen siirtänyt erilaisia kotitöitä “sitten lomalla”-aikataulutukseen. Kuitenkin tärkein lomasuunnitelmani on viettää mahdollisimman paljon rentoa aikaa ihanan tyttäreni kanssa. Haluan myös ehtiä nauttimaan treenin loppurutistuksesta. Arjen kiireiden keskellä tekeminen väkisinkin menee vähän kellotetuksi. Ajatukset ovat jatkuvasti seuraavassa asiassa, ja tekemisestä nauttiminen jää vähemmälle.

Niinpä juuri nyt tässä kahvimukini kanssa teen lomasäännöt itselleni:

  • Lepo ja tytär sekä muut läheiset ovat nyt tärkeimmät. 
  • Yksi rästikotityö per päivä riittää. Villakoirat eivät ole tähänkään asti nurkista karanneet.
  • Yksi treeni per päivä, 4–5 treeniä viikossa. Tiukalla ohjelmalla, mutta laatu korvaa määrän.

Näistä ei lipsuta. Muistuttakaa, jos alan sinkoilla!

Viime vuonna treenasin tässä kohtaa kuutena päivänä viikossa, mutta nyt vähempi saa riittää. Minulla on valmis olo, on ollut jo jonkin aikaa. Nyt myös jo tiedän hiukan, mitä odottaa. Olen siis viime vuotta itsevarmempi fyysisen kunnon suhteen…ainakin melkein…

Tottakai silti mielessä pyörii pieni epäilys. Olisi kamalaa hyytyä Mont Blancin rinteelle, koska on lepsuillut valmistautumisessa.

Onneksi sain lisävahvistusta ajatuksilleni, kun törmäsin taannoin salilla pitkästä aikaa viime vuoden valmentajaani Tapioon. Olen kaivannut välillä hänen neuvojaan ja kannustustaan aika paljonkin, sillä yksin treenatessa olet… no, yksin. Useimmiten pidän itsenäisestä tekemisestä, mutta itseltä saatuna palaute on vähintäänkin subjektiivista eikä aina kovin vaikuttavaa. Tapiossa pidän erityisesti hänen jämäkkyydestään, suorapuheisuudestaan ja aidosta innostuksesta tavoitettani kohtaan. Siksi hänen vaikutuksensa onnistumiseeni viime vuonna oli suuri.

Vaihdoimme pikaisesti kuulumisia. Minua hiukan jännitti olla Tapion arvioivan katseen alla, sillä tottakai tiesin hänen arvioivan mielessään, näyttääkö olemukseni siltä, että olen Vuorenvalloitus-kunnossa. Ja kyllähän keskustelumme päätteeksi asiaa sivuttiinkin, kun Tapio kyseli, koska olen lähdössä. Vastatessani, että loppusuoralla ollaan, Tapsa totesi:
– Ainakin näin silmämääräisesti arvioituna, näytät olevan vähintään yhtä hyvässä kunnossa kuin viime vuonna. Hyvin se menee!

Oi, millaista hunajaa tuollainen palaute on! Sisäinen Pavlovin koirani heilutti häntäänsä ikionnellisena koko loppupäivän.

Suorituspaineet siis pois. Taidanpa ottaa vielä toisen (tai neljännen) kupin kahvia ennen lenkille lähtemistä…

Previous

Tällainen on Mont Blanc -huiputusreittimme 2016!

Next

Kohtaaminen konekiväärin kanssa – huumekuriiriepäillyn muistelmat

4 Comments

  1. Anonyymi

    Kuule Janiina,ei Tapsalla ollut muuta vaihtoehto kun sanoa mitä halusit kuulla. Eihän kukaan mies halua loukata naisia sillä tavalla. Oli se varmaankin oikeassa,ja mitä noihin villakoiriin tulee,niin en näe yhtään kuvassa vaan sileäposkinen tyttö joka elää elämensä onnellista aikaa :))Onneeks nyt on luvattu parempia treenikeläjä,joten nauti niistä.T.Anders

  2. Anonyymi

    Hahahaa! Villakoirat ovat ehkä piilossa maton alla…

    Totta tuokin, että tuskin kukaan toista tässä kohtaa ikävillä kommenteilla jyräisi. 🙂
    Silti uskallan luottaa siihen, ettei kommenttiin liittynyt "vieraskoreutta": valmennusyhteistyömme Tapsan kanssa muodostui vuoden aikana aika välittömäksi ja suoraksi.
    Reilun kuukauden päästä se sitten viimeistään nähdään, että onko ruutia riittävästi. 🙂

    Kauniita kesäpäiviä sinne myös Anders!

  3. Anonyymi

    Kuulostaa hyvältä noi sun lomasäännöt, realistisilta. Onks sul tavallinen fillari vai joku hienompi matkaversio? Onhan se varmaan niin, et on jo paljo varmempi itestää, ku on kokenu jo kerran, mitä se nousu on. Vuosi sitten kaikki oli viel ihan tuntematonta sulle ja meille seuraajille, mut hyvin oot meitä opastanu ja kertonu eri vaiheist. Milloos se Haltin reissu on? Sitä ootan mielenkiinnolla. Eiks oo mahtavii noi aamulenkit, mun suosikkei! Lomailehan ja nauti läheisten seurasta paljo T. Leena

  4. Anonyymi

    Hei Leena!
    Oma pyöräni on ihan karmaisevan huono. Sain ystävältä lainaksi kesäksi hänen pyöränsä, joka on paljon parempi mutta sekään ei ole ihan omiaan pitkien matkojen pyöräilyyn. Katsotaan, maltanko hankkia itselleni uuden pyörän ensi kevääksi. Tarve olisi, mutta jostain syystä tuntuu aina mieluisimmalta laittaa rahat lentolippuihin. 🙂

    Haltille lähdetään ensi viikon lopulla. Hurraa! Olen etsiskellyt jotain kivaa ja kestävää kovakantista vihkoa, että saisin matkapäiväkirjaa pidettyä. Tulee sitten tarina kerrottua tarkasti ja totuudenmukaisesti, kun palaamme.

    Aurinkoisia lenkkikelejä sinullekin!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén

%d bloggers like this: