Vuorenvalloittajan heikko hetki

“Mahtaakohan tästä itsenäisestä valmistautumisesta tulla mitään? Mitä jos mokaan nyt, ja sitten kunto ei kestä Mont Blancilla?”

Vuorenvalloittaja Janiina Ojanen harjoittelee kuntosalilla
I don’t stop when I’m tired. I stop when I’m done. -selfie salin lattialta

Yllätin itseni jännittämästä tässä taannoin.

Mistäs moinen heikko hetki?

Treeniohjelmat ovat osa arkeani. Harjoitusmäärät ja -rutiinit tulevat selkärangasta. Hiukan olen säätänyt painoja ja sekoitellut ohjelmien liikkeitä huvin ja vaihtelun vuoksi, mutta kaikki on ihan tuttua. Mutta samaan aikaan erilaista. Helpompaa. Onko tämä liian helppoa?

Kehitystä ei tapahdu, jos treeni ei tunnu kunnolla.  Siksi minua varmaan huolestutti helppouden tunne. Päätin kiristää hiukan tahtia. Koska tällä hetkellä en halua tiukentaa arjen aikatauluja entisestään, en lisännyt viikottaisia treenikertoja (vielä). Mutta lisäsin saliharjoitusten alkuun parinkymmenen minuutin mittaisen juoksumattolenkin ja kasvatin hiukan salitreenin painoja.

Viime sunnuntain kahvakuulatreeni päättyikin sitten viimeisen lankutuskierroksen jälkeen tilanteeseen, jossa makasin salin lattialla vatsallani ja mietiskelin, tulisiko joku ohikulkija nostamaan minut ylös, jos oikein kauniisti pyytäisin. Kotiin kävelin kuin puujaloilla ja kengännauhat auki, koska nauhojen sitominen olisi vaatinut kumartumista ja epäilin, etten enää pääsisi takaisin pystyyn. Jo alkoi treeni tuntua.

Oivalsin siinä salin lattialla kölliessäni, ettei kyse ole siitä, että omatuntoni moittisi kehnosta sitoutumisesta harjoitteluun tai huonosta suorituksesta. Kyse taitaa olla siitä, että kaipaan palautetta. Taidan kaivata viime vuoden valmentajaani Tapsaa tsemppaamaan ja ottamaan osan onnistumisen vastuusta.

Myös varusteasiat mietityttävät. Joku kyseli, mitä aion tehdä huiputuskenkäasian suhteen. Ei aavistustakaan.
Monte Rosallahan vääränkokoiset vuokrakengät pistivät jalkani huonoon kuntoon. Jalat jouduttiin teippaamaan jo muutaman tunnin kiipeämisen jälkeen, koska kengät hiersivät korkeassa ilmanalassa nesteitä keränneet jalkaterät hurjaan kuntoon. Koko kiipeilyn ajan kipu vaivasi, ja sillä reissulla käytin varmasti koko elämäni kiroilukiintiön.

Palattuamme Monte Rosan huiputuksesta jalkaterät olivat ruhjeilla, sinipunertavat ja turvonneet niin pahasti, että paksu urheiluteippi oli murtunut. Oikeassa jalkaterässä oli hermopinne, joka vaati ammattilaisen apua Suomeen palattuani. Kesti viikkoja liikkua taas normaalisti.

Samanlaista kenkäkokemusta en halua. Kengät ovat tärkeimpiä varusteita ja niihin pitää panostaa. Mutta minusta ei myöskään ole järkevää ostaa kalliita ylävuoristokenkiä tässä vaiheessa. Sitäpaitsi en ehtisi sisäänajaa kovia kenkiä ennen reissua eli riski olisi silti olemassa. Luultavasti yritän hommata vuokra- tai lainakengät jo hyvissä ajoin, ehkäpä jo Suomesta. Ehdin sitten testailla rauhassa…
Sitäpaitsi kenkäasiaan saan ihan varmasti asiaan vihkiytyneiltä tutuilta neuvoja.

On ihan tervettä välillä kyseenalaistaa tekemistään ja kokeilla rajojaan. Pieni jännitys ja epävarmuus kuuluvat lajiin. Ja minä en ole yksin. Läheisten tiimi toimii ja Tapsakin on tarvittaessa vain puhelinsoiton päässä.
Hengähdin syvään ja nousin kuntosalin lattialta. Matka jatkuu.

Previous

Miksi vuoristo-opas vihaa muovipusseja? – elämää vuoristomajoilla

Next

The Amazing Multi-Task Woman ja läsnäolon ihmeellinen elämys

14 Comments

  1. Anonyymi

    Tsemiä vaan! Hengessä ollaan mukana! <3 Terkuin Katja Cowling

  2. Anonyymi

    Kiitos Katja! Tsemppiä ja terkkuja myös sinne!

  3. Anonyymi

    Jos jaksat treenata koko kauden vähintään 5 x vkossa,niin kunto pysyy 🙂 Vähäisempi ei oikein riitä , ellei sitten tee 2 treeniä per pvä. Aerobinen taitaa kohdallasi olla se tärkeämpi ainakin alkuun.

  4. Anonyymi

    Kiitos kommentistasi!
    On varmasti hyvin erilaisia tapoja treenata. Luotan siihen, että noudattamalla samaa treenimallia kuin viimeksi (tosin hiukan raskaammalla versiolla, koska nyt lähtökunto on parempi), saan yhtä hyvät tulokset.

    Valmentajani Tapio rakensi minulle toimivan kokonaisuuden, joka huomioi sen, ettei minulla ole mahdollisuutta jatkuvasti noin suuriin viikkotreenimääriin. Kesällä sitten alkaa loppurutistus, jolloin harjoittelen 6 kertaa viikossa.

  5. Anonyymi

    Varmasti näin! Tsemppiä jaksamiseen 🙂

  6. Anonyymi

    Kiitos paljon! Ei tässä muu auta kuin lakki kouraan ja puntille. 😀

  7. Anonyymi

    Välillä on hyvä pysähtyy, toi kuva kertoo kyl kaiken "mitä mä täs taas teen ja ei aavistustakaa kengistä" hauska juttu oli taas lukea.Voiks niil vuoristokengil mennä jossaa tääl suomes, vaikka siel Haltil?Voi ku pääsisit harjottelee niillä, ettei toistuis noi edellliset vaivat jalois.ÄLä alota liian rajusti harjottelua, vaikka sul on varmaan hyvä pohjakunto tallel, ja soita Tapsalle jos siltä tuntuu. Henges ollaa mukana täpöllä ja annetaa kaukokannustusta, varo ettei tuu takapakkii liiasta harjottelust.Huomen alkaa mulla hiihtokausi, ihanaa ladut tuli tänää!Mukavii treenei sulle. T. Leena

  8. Anonyymi

    Sorry kun on ollut vähän hiljaista tää kommenntoiminen.Mutta nyt olen taas elävien kirjoissa joten ehkä asiaan tulee muutosta,on ollut kaikenlaista,mutta ei siitä nyt sen enempää. Olen sitä mieltä et nuo kengät sun pitää hommata jos on mahollista koska on aivan selvää(vaikka nyt on pilvistä)et kiipeäminen ei tulee loppu vähän aikaa.Jos kengät ei istuu kunnolla ja jalat tulee kipeäksi niin koko muu keho kärsii ja tulee huono fiilis.Mitä noihin harjoituksiin tulee niin se menee omalla painolla. Huipulle jaksat kyllä kun se aika koittaa vaikka treenaaminen ei aina maistuu ja menee suunitelmien mukaan. Tsemppiä harjoituksiin ja terveisiä ..

  9. Anonyymi

    Varmasti rento olo löytyy taas pian oikean treenirytmin kautta. Aina välillä on vaan näytä epävarmuuden hetkiä. Mutta olet oikeassa jälleen, ei pidä itseään uuvuttaa, kun on elämässä paljon muutakin.
    Harmi kyllä ylävuoristokengät eivät oikein sovellu Halti-valloitukseemme. Mutta eiköhän tähänkin ratkaisu löydy. 🙂
    Kiitos Leena väsymättömästä kannustuksesta ja nautinnollisia hiihtolenkkejä!

  10. Anonyymi

    No, vähän jo ihmettelinkin, että missä olet ollut 🙂
    Kyllä tosiaan aiemmasta pitää oppi ottaa, muuten on turhaa jalat "sohjoksi" tallattu kertaalleen. Katsotaan, mitä keksitään!

  11. Anonyymi

    Kengät on niin olennainen varuste, että ne kannattaa hankkia omaksi. Jos ja kun et kiipeä erityisen teknisiä jääreittejä tms. vaan klassisia perusreittejä kesäkaudella, et tarvitse täyskovia ylävuoristokenkiä (muovikenkiä) vaan tukevat nahkaiset vuoristokäyttöön soveltuvat kengät riittävät hyvin. Samoilla popoilla kulkee kalottireittikin oivasti ja jalat tottuvat ko. kenkiin. Näin itse ainakin tekisin. Pohjoismaisiin oloihin hankkimillani tukevilla vaelluskengillä oon remmirautojen kera kiivennyt ongelmitta lumireittejä Alpeilla. Vailla hankaumia, hymy huulilla. 🙂

  12. Anonyymi

    Kiitos ajatuksista!
    Minulla on tukevat nahkaiset vuoristokengät, joilla huiputin Vincent-Pyramiden ja joihin saa raudat. Niillä ajattelin mennä Haltille, ettei tarvitsisi lähteä viikon vaellukselle uusissa kengissä. Eli täytyy selvittää, mahtaisivatko ne riittää.
    Viimeksi oppaamme oli sitä mieltä, etteivät ne riitä Monte Rosalla tai Mont Blancilla, vaikka Vincentille hän ne kelpuutti. Minusta tuntuu, että olisin ehkä pärjännyt omilla kengilläni mutta kukapa sen nyt jälkikäteen tietää… Toisaalta olen aika tiukasti luottanut oppaiden sanaan, koska itselläni ei ole kompetenssia arvioida kenkä- tai muitakaan varusteasioita.

    Ainakaan vielä tässä kohtaa en vielä ole kovin innostunut ostamaan toisia tukevia vuoristokenkiä, ettei käy niin, että kalliit kengät jäävät vähälle käytölle.
    Katsotaan…

  13. Anonyymi

    Minkälaiset kengät sulla on jo nyt? Minkä merkin ja mallin kengät oli rosalla?

  14. Anonyymi

    Moi,
    mulla itsellä on Lowan Mauria W GTX Flex -malli ja noilla meninVincent-Pyramidella. Monte Rosalla oli vuokrakengät, joista en muista, mitä merkkiä tai mallia olivat.

    Täällä ajatuksia viime vuoden varustetestauksesta:
    http://vuorenvalloitus.blogspot.fi/2015/06/mont-blanc-varusteiden-testausta

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén

%d bloggers like this: