Category: unelma

Rima pilvien tasolla – Vuorenvalloitus 2019

Suunnitelmilla on taipumusta muuttua, ja siksi en yleensä ole niistä ennen lentolippujen sähköpostiin kilahtamista kovin paljon huudellut. On tylsää ensin tohottaa suunnitelmasta ja sitten perua se. Mutta Elbrus-revanssin lykkäytyminen ensi vuoteen laittoi suunnitelmat uusiksi monellakin tavalla. Samalla se kuitenkin muistutti siitä, että vuorelle pääsy on varmaa vasta, kun rinteen tuntee kengänpohjien alla. Joten mitäpä suunnitelmia panttaamaan…

Alpeilta paluun jälkeen olen viime kuukaudet puskenut töitä hartiavoimin. Nautin työstäni ja se on täynnä jännittäviä haasteita – omanlaisiaan vuoria. Kestikin hetken ennenkuin huomasin kaipaavani rinteille kuin heikkopäinen. Kesän kääntyessä loppua kohden, alkoivat tutut harmaanutuiset silhuetit taas hiipiä unieni taustoiksi. Työkiireen keskellä silmät nauliutuivat tuijottamaan tyhjyyteen, ja korvissa soi jään narske lumirautojen alla…matka vuorille alkaa aina samalla tavalla.

Matkalla Monte Rosalle, ensi vuoden tavoitteemme “naapurivuorelle”, vuonna 2015
kuva: M. Laukkanen

Hetken kuluttua Heikki ja minä löysimme itsemme tuijottamasta kiipeilijöiden YouTube-videoita. Ensin pohdimme Himalajaa ja Kilimanjaroa, jonne toivomme pääsevämme pian uudelleen. Mutta jostain syystä keskustelumme jatkuvasti palasi pyörimään yhden vuoren ympärille.
Olimme puhuneet siitä jo aiemmin, mutta olin itse poistanut vaihtoehdon pöydältä, koska en uskonut meidän olevan siihen valmiita. Edelleen toistin samaa näkemystä ja arvelin, ettei aika ollut vielä kypsä. Mutta Heikki oli itsepintainen ja muistutti Gran Paradiso / Mont Blanc -reissumme toisen oppaan, Fabrizion, kanssa vuoristomajalla käydystä keskustelusta. Ja olinhan jo ensimmäisellä vuorikiipeilyreissullani vuonna 2015 tuijottanut tätä kaunotarta unelmoiden ja tentannut opastani Petteä siitä, mitä tuo vuori vaatisi. Nyt houkutus yrittää kasvoi päivä päivältä. Ennenkään en ole valinnut helppoja tavoitteita! Niinpä päädyimme lähettämään Fabriziolle sähköpostin, joka meni näin:

Hi Fabrizio!Thanks once again for our great trip to M.Blanc and Gran Paradiso! We were now supposed to be climbing Elbrus, but we unfortunately had to work and due to that, had to move Elbrus to next year. Now we are stuck on flat land and are planning our next years’ trip and we would be interested in the Matterhorn.  Based on what you saw with us on M.Blanc, do you think we are ready for it? 

Melkein kaksi viikkoa saimme kieriskellä jännityksessä vastausta odotellessamme. Sitten se tuli. Fabrizio totesi, että hänen näkemänsä perusteella olemme hyvässä kunnossa, toimimme varmasti rinteellä ja jäärautojen käyttökin sujuu hyvin.

– MUTTA, Matterhorn on hyvin, hyvin erilainen maastoltaan kuin Mont Blanc. Jos Mont Blancilla on paljon pitkää vaellusta ja vähän kiipeilyä kivikossa ja jäällä, Matterhorn on täysin päinvastainen, Fabrizio painotti viestissään.

Riemuksemme Fabrizio totesi, että hän uskoo meidän pärjäävän Matterhornilla. Hän kuitenkin ehdotti seinäkiipeilyn lisäämistä osaksi valmistautumisen harjoitusohjelmaa. Hän myös suositteli samantyyppisen maaston kiipeämisen harjoittelua hiukan matalammalla ennen Matterhornia.

Muutamaa sähköpostia myöhemmin alustava suunnitelma alkoi hahmottua:

Monte Cristallo
lähde: Internetin yleiset lähteet

Tarvitsemme siis kovaa kuntoa, seinäkiipeilyharjoitusta sekä kokemusta vastaavasta maastosta.

Treeniohjelman päivitys oli muutenkin ajankohtainen ja nyt painotusta tulisi hiukan muuttaa. Seinäkiipeily on muutenkin ollut to-do-listalla jo pitkään. Olen aiemmin käynyt varmistuskurssin ja hiukan kiivennyt kaverini Sakun opastuksella, mutta se on parin viime vuoden aikana jäänyt. Kertaamaan vaan ja siitä tekniikkakurssille – kevään ohjelmassa siis runsaasti ruhjeita!

Jo pari vuotta sitten haaveilin Dolomiiteilla kiipeämisestä. Tre Cime di Lavarado on Dolomiiteilla sijaitseva vuoriryhmä, jonka korkein huippu on Cima Grande (2999 m). Tämänhetkisen suunnitelman mukaan ensi kesäkuussa kiipeämme Cima Grandelle Fabrizion kanssa. Toinen kohteemme on niinikään upea Dolomiittien vuori: Monte Cristallo (3221 m). Tuolla reissulla Fabrizio näkee kuntomme ja kykymme sekä voi antaa ohjeita jatkotreeniin. Reissun jälkeen meillä on vielä kolmisen kuukautta aikaa treenata Fabrizion ohjeiden mukaisesti.

Tauolla Elbrusin eteläisellä rinteellä 2017

Elokuun lopussa edessä on paluu Elbrusille (5642 m), tällä kertaa pohjoista reittiä kiiveten. Venäjältä matkustamme suoraan Italiaan Cerviniaan, josta alkaa seikkailu kohti Alppien kruunun Matterhornin 4478 metrissä sijaitsevaa huippua.

Cima Grande
lähde: Internetin yleiset lähteet

Aikaa valmistautua on kohtuullisen hyvin. Dolomiittien reissu tarjoaa mahdollisuuden vahvistaa hyvin alkanutta yhteistyötä oppaamme kanssa – ja antaa hänelle tilaisuuden sparrata valmistautumistamme. Yhdistelmäreissu Elbrus-Matterhorn on todellinen unelmien seikkailu ja tarjoaa mahdollisuuden hyödyntää Elbrusin akklimatisaatiota Matterhornilla.

Matterhorn on vaativa kohde monessakin mielessä; teknisempi kuin yksikään aiemmista vuoristamme ja olosuhteiltaan herkempi. Suunnitelma-aihiomme on siis kunnianhimoinen ja vaatii kovaa treeniä. Mutta me molemmat, Heikki ja minä, olemme sen luonteisia, että tiukat haasteet ruokkivat motivaatiotamme.

Olen vielä itsekin suunnitelmastamme hiukan häkeltynyt, ja vain ajatellessanikin asiaa, sydän ottaa pari ylimääräistä iskua. En voi uskoa, että ensi syksynä seison Matterhornin juurella, nostan kasvoni kohti pilviin lähes aina kietoutunutta huippupyramidia ja lähetän hiljaisen toiveen vuorelle, jotta se kohtelisi meitä lempeästi.

Matka alkakoon!

p.s. Tiesitkö, että Toblerone-suklaan muodon inspiraationa on ollut Matterhornin huippupyramidi?

Matterhorn – upeana ja hiukan pelottavana
kuvalähde: internetin yleiset lähteet

Pyyntöni sinulle

“What you think to be the peak is nothing but a step.”
(L.A. Seneca)

Monte Rosan huipulla on laatta, josta luin nuo Senecan sanat. Huiputuksen ilossa en pysähtynyt miettimään niitä sen tarkemmin. Valokuvasin laatan ja käänsin sitten kasvoni aurinkoon. Nautin voitostani, hetkestä huipulla. Veri kohisi suonissa, ja olin onnellinen.

Nyt olen palannut mielessäni noihin sanoihin. Niissä on jotain lohduttavaa. Ne lupaavat, että koskaan et ole valmis. Tie ei lopu. Ei ole haastetta, jonka jälkeen kaikki olisi koettu. Voit siis rauhassa nauttia askelista, sillä jokaisen huipun takana on tie, joka johtaa kohti uutta, erilaista haastetta.

Samaan aikaan nuo sanat lohduttavat toisellakin tavalla. Jokaista huippua emme tavoita. Joskus ei pääse edes rinteelle tavoittelemaan huiputusta. Joskus joutuu kääntymään takaisin vain kymmeniä metrejä ennen tavoitetta. Joskus kompastuu ja putoaa polvilleen jo matkan alkumetreillä.

Epäonnistumisen hetkellä on hyvä muistaa, että jokainen huippu on vain yksi askel ja reittejä voi olla monia. Joskus ensin valitsemamme tie ei vie perille, vaan pitkänkin matkan jälkeen on palattava ja koetettava löytää uusi polku. Joskus olemme valinneet polun, joka ei ole meitä varten. Joskus reitti on oikea, mutta onnistumisen ei ole tarkoituskaan olla helppoa. Silloin meidän on vain yritettävä uudelleen ja uudelleen, kunnes lopulta onnistumme.

Monte Rosan huipulla seistessäni yritin maalata maiseman mieleeni ja pyysin itseäni muistamaan sen ilon, jota koin matkalla ylös. Toivoin, että muistaisin kiitollisuuden etuoikeutuksesta olla niissä hetkissä ja kokea luonnon kauneus. Toivoin, että haluaisin aina kiivetä vuorille.

Aika näyttää, toteutuvatko toiveeni.

Minulla on sinulle pyyntö, rakas lukijani. Se ei ole ihan pieni, mutta pyydän kuitenkin:
Muista elää tänään. Jos et ole onnellinen, muuta elämäsi. Vaikka se olisi vaikeaa, se on sen arvoista.

Me luulemme tulevamme valmiiksi. Salakavalasti kuvittelemme, että nurkan takana odottaa se valmis elämä, jollaiseen meidät on luotu. Aina on syitä odottaa tai jättää asioita tekemättä. Ainoa este on pelko. Pelkääminen on sallittua, kunhan et anna sen halvaannuttaa itseäsi. Mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua?

Jos sinulla on unelma, toteuta se. Älä käytä aikaa eilisen katumiseen. Ja vielä tärkeämpää: älä kadu asioita etukäteen, pystytä itsellesi esteitä tai rakenna vankilaa. Älä päätä etukäteen, että et voi. Jos yrität ja epäonnistut, mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua?

Emme voi tietää, montako aamuaurinkoa meille on tulossa. Ole ahne elämälle. Tutki itseäsi ja tunnista, mitä sinä todella haluat. Ole ahne, mutta vain niille unelmille, jotka ovat aidosti sinun. Unohda muiden vaatimukset ja odotukset. Mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua?

Pyydän siis sinua; mikä sinut tekeekin onnelliseksi, mene tekemään se.

Vain päiviä sitten sain viestin, että ihminen, jonka kanssa olen jakanut nauruja, puhunut elämästä ja kohottanut sille maljan, on menehtynyt.
Haluan omistaa nämä ajatukset hänen muistolleen.

Sininen hetki Monte Rosalla

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén