“What you think to be the peak is nothing but a step.”
(L.A. Seneca)

Monte Rosan huipulla on laatta, josta luin nuo Senecan sanat. Huiputuksen ilossa en pysähtynyt miettimään niitä sen tarkemmin. Valokuvasin laatan ja käänsin sitten kasvoni aurinkoon. Nautin voitostani, hetkestä huipulla. Veri kohisi suonissa, ja olin onnellinen.

Nyt olen palannut mielessäni noihin sanoihin. Niissä on jotain lohduttavaa. Ne lupaavat, että koskaan et ole valmis. Tie ei lopu. Ei ole haastetta, jonka jälkeen kaikki olisi koettu. Voit siis rauhassa nauttia askelista, sillä jokaisen huipun takana on tie, joka johtaa kohti uutta, erilaista haastetta.

Samaan aikaan nuo sanat lohduttavat toisellakin tavalla. Jokaista huippua emme tavoita. Joskus ei pääse edes rinteelle tavoittelemaan huiputusta. Joskus joutuu kääntymään takaisin vain kymmeniä metrejä ennen tavoitetta. Joskus kompastuu ja putoaa polvilleen jo matkan alkumetreillä.

Epäonnistumisen hetkellä on hyvä muistaa, että jokainen huippu on vain yksi askel ja reittejä voi olla monia. Joskus ensin valitsemamme tie ei vie perille, vaan pitkänkin matkan jälkeen on palattava ja koetettava löytää uusi polku. Joskus olemme valinneet polun, joka ei ole meitä varten. Joskus reitti on oikea, mutta onnistumisen ei ole tarkoituskaan olla helppoa. Silloin meidän on vain yritettävä uudelleen ja uudelleen, kunnes lopulta onnistumme.

Monte Rosan huipulla seistessäni yritin maalata maiseman mieleeni ja pyysin itseäni muistamaan sen ilon, jota koin matkalla ylös. Toivoin, että muistaisin kiitollisuuden etuoikeutuksesta olla niissä hetkissä ja kokea luonnon kauneus. Toivoin, että haluaisin aina kiivetä vuorille.

Aika näyttää, toteutuvatko toiveeni.

Minulla on sinulle pyyntö, rakas lukijani. Se ei ole ihan pieni, mutta pyydän kuitenkin:
Muista elää tänään. Jos et ole onnellinen, muuta elämäsi. Vaikka se olisi vaikeaa, se on sen arvoista.

Me luulemme tulevamme valmiiksi. Salakavalasti kuvittelemme, että nurkan takana odottaa se valmis elämä, jollaiseen meidät on luotu. Aina on syitä odottaa tai jättää asioita tekemättä. Ainoa este on pelko. Pelkääminen on sallittua, kunhan et anna sen halvaannuttaa itseäsi. Mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua?

Jos sinulla on unelma, toteuta se. Älä käytä aikaa eilisen katumiseen. Ja vielä tärkeämpää: älä kadu asioita etukäteen, pystytä itsellesi esteitä tai rakenna vankilaa. Älä päätä etukäteen, että et voi. Jos yrität ja epäonnistut, mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua?

Emme voi tietää, montako aamuaurinkoa meille on tulossa. Ole ahne elämälle. Tutki itseäsi ja tunnista, mitä sinä todella haluat. Ole ahne, mutta vain niille unelmille, jotka ovat aidosti sinun. Unohda muiden vaatimukset ja odotukset. Mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua?

Pyydän siis sinua; mikä sinut tekeekin onnelliseksi, mene tekemään se.

Vain päiviä sitten sain viestin, että ihminen, jonka kanssa olen jakanut nauruja, puhunut elämästä ja kohottanut sille maljan, on menehtynyt.
Haluan omistaa nämä ajatukset hänen muistolleen.

Sininen hetki Monte Rosalla