Category: kiipeilyvarusteet Page 1 of 2

Vuorenvalloittajan tekniset varusteet

Tässä tekstissä esittelen teknisiä kiipeilyvarusteita, joilla aion kiivetä Mont Blancin huipulle. Luvassa tuotesijoittelua, joten jos olet sellaiselle allerginen, hyppää tämän tekstin ohi.

Kun ymmärsin, että kiipeilykuume on vienyt minut mennessään, ehkä pysyvästi, päätin, että haluan koota omat varusteet. Ensin ihan peruspaketin, jota voin sitten täydentää ja jatkokehittää sitä mukaa, kun haasteet kasvavat. Viime vuoden vuokrakenkäongelmat opettivat kovan läksyn varusteiden istuvuuden tärkeydestä. Samalla varusteet tuntuvat aika henkilökohtaisilta: kun oppii omien varusteiden toiminnallisuuden ja ominaisuudet, voi paremmin keskittyä itse kiipeilysuoritukseen.

Kevään aikana olen pikkuhiljaa selvitellyt asioita, saanut pintaraapaisun teknisen varustuksen loputtomaan skaalaan ja tehnyt hankintoja. Olen kysynyt paljon neuvoa ja huomannut, että oikeastaan kaikelle on monta koulukuntaa. Nyt olen noudattanut hyviltä tuntuvia neuvoja. Voi olla, että joudun jatkossa vaihtamaan jotain, mutta niinhän se taitaa olla aina. Vaikka uudet varusteet ovat kalliimpia ja jonkin verran vähän käytettyjä on saatavilla, tein päätöksen, että investoin nyt uusiin. Minulla on sen verran vähän kokemusta, etten uskalla luottaa omaan kykyyni tarkistaa käytetyn varusteen turvallisuutta. Koska minun pitää voida luottaa varusteiden varaan henkeni, en halua ottaa riskejä.

Janiina Ojanen valmistautuu vuorikiipeilyyn
Tätä on vähän vaikea selittää….kuinka te muut varustaudutte etätyöpäivään kotitoimistolla?

Vaatehuoneeni seinustalle on ilmestynyt muun muassa kasa varustenaurua, nauhalenkki, erilaisia sulkurenkaita, teleskooppivaellussauvat ja Climbing Technolgyn jäähakku. Se on Alpeille hyvin sopiva vaellushakku. Sauvat ovat Black Diamondin. Ne ovat mukavan kevyet ja menevät lyhyemmiksi kuin monet muut näkemäni. Taiteltavia en halunnut edes harkita. Itse käytän kiivetessä vain yhtä sauvaa. Vaelluksen aikana minusta on mukavampi pitää toinen käsi vapaana ja tarvittaessa voin käyttää hakkua ylärinteen puoleisena tukena. Ostin silti sauvat parina, jos vaikka innostun Halti-reissulla kokeilemaan kahta vaellussauvaa tasaisemmalla reitillä.

Kiipeilyvaljaani ovat Black Diamondin Momentum DS:t, jotka ovat kevyet ja sopivat sporttikiipeilyyn, jäälle ja vuorille. Valjaiden kanssa tuli hiukan säätöä kroppani mallin vuoksi. Jouduin vaihtamaan valjaat pienempiin XS–M-koon valjaisiin, koska vyötäröni on sen verran kapea, että isompien lannevyötä ei saanut tarpeeksi napakaksi. Minulla on kuitenkin sen verran kookkaat reisilihakset, että reisilenkkien säädöt ovat aika lähellä maksimia, kun laitan ne päälle maksimivaatetuksella.

Sama haaste liittyi kiipeilysäärystimiin. Ne ovat siis suojaamassa housuja jääraudoilta. Varsinkin väsymyksen alkaessa painaa, askellukseen tulee horjuvuutta, jolloin helposti jäärauta nirhaa kiipeilyhousut rikki. Jäärauta voi jäädä kiinni lahkeeseen ja aiheuttaa kaatumisen, mikä kaikessa viattomuudessaan voi olla jyrkemmällä rinteellä isommankin onnettomuuden alku.

Viimeksi käytin jesaria punttien ympärillä. Se toimi ihan auttavasti, mutta muutama läheltä piti -tilanne sattui housujen repeämisen suhteen ja teippi jätti rumat jäljet housuihin. Hankin Rabin säärystimet, jotka istuivat muuten hyvin, mutta pohkeeni ovat melkoiset pötikät ja taas kun kokeilin paksuimmalla varustuksella, aika napakaksi meni kiinnitys. Seuraava koko taas on liian iso. Täytyy varmaan lopettaa kyykkääminen salilla ja keskittyä kestävyystreeniin.

Olen ihan tohkeissani uudesta repustani. Vaude Simony -kiipeilyreppu on päheän turkoosi…. no, on siinä muitakin aika huikeita juttuja. Kunnon jämäkät kiinnitykset hakulle ja savoille, suojattu tasku jääraudoille eli pääsen viime vuoden joulukuusi-fiiliksestä, kun varusteet on kiinnitetty napakasti. Tilaa on 36+8 litraa eli riittävästi. Mutta ei niin paljon, että tulisi haalittua turhuuksia mukaan. Lantiovyö on optimoitu valjaisiin nähden hiertymien välttämiseksi, ja istuvuus tuntuu erinomaiselta. Tilasin repun sovittamatta netistä tutun työkseen kiipeilevän suosituksen perusteella, ja minusta tuntuu, että tämä oli oikein hyvä investointi. Niin ja muistinko sanoa, että se on rouhean turkoosi?

Säästin parhaan viimeiseksi. Ne kengät. Olen aina rakastanut kenkiä, mutta nyt ilo uusista jalkineista oli poikkeuksellisen suuri. Naureskellen kasvot halkaisevalle virneelleni Timo tallensi onnellisen ilmeeni, kun kannoin kenkä- ja jäärautalaatikoita kaupasta autoon.

Ennen ostopäätöstä selvittelin erilaisia vaihtoehtoja ja kyselin suosituksia monelta taholta. Halusin kengiltä istuvuutta, tukevuutta ja keveyttä. Halusin tässä kohtaa hyvät ylävuoristokiipeilyn yleiskengät, joiden ominaisuudet riittävät Alpeilla ja ehkä muuallakin kesäkiipeilyssä. Valitsin lopulta La Sportivan Trango Cube GTX:t. Ne ovat todella kevyet (vain 700 g per kenkä) ja käyvät kallioille, jäätikölle ja vuorivaellukseen. Eräs minulle tärkeä ominaisuus oli, että osan kengän kielestä saa irrotettua. Napakka istuvuus on tärkeää kaikissa tilanteissa. Kenkään ei voi jättää paljoa tilaa, koska muuten jalka liikkuu kävellessä, mikä voi aiheuttaa pahoja hiertymiä ja muita ongelmia, kuten olen oppinut. Samaan aikaan jalkani turpoaa jonkin verran, kun noustaan yli 4000 metriin. Siksi mahdollisuus saada kenkään lisätilaa kesken kiipeilyn on loistava juttu.

Jääraudoiksi valitsin Black Diamondin Serac Clipit. Testasin niitä kenkien kanssa ja ne tuntuivat loistavilta. Kipitettyäni jääraudoissa pitkin kaupan käytäviä, en vaan malttanut jättää niitä hyllyyn. Säädöt pitää vielä viimeistellä, mutta raudat istuvat napakasti ja kuvittelisin, että yksinkertainen kiinnitysmekanismi on helppo käyttää, vaikka sormet olisivat vähän jäässä ja varusteet lumisia.

Siinä tärkeimmät. Kypärä vielä puuttuu. Sen ehtii kesän aikana. Vaikka varusteet ovat vain kiipeilyn väline, kuten aiemmin totesinkin (tekstissä Rakkaudesta raskaisiin kenkiin?), on selvää, että niihin liittyy tiettyä magiikkaa.
Siis minulle.

Ei muille.

Se välillä unohtuu.
Timo suhtautuu tähän kaikkeen varsin kärsivällisesti. Mutta järjestäessämme kotia ystävien illanviettoa varten sain napakan palautteen:

– Oikeasti, kerää nyt nuo kengät ja raudat pois tuosta olohuoneen lattialta. Edes yhdeksi illaksi.

p.s. Jos haluat lukea, mitä tapahtui vuokrakenkien kanssa huiputuksessa, koko stoori on täällä: Monte Rosan valloitus alkaa!

Jos haluat tutustua kiipeilyvaatteisiini, niiden esittelyt löytyvät täältä: Näillä mennään! – Vuorenvalloittajan huiputusvarustelista

Rakkaudesta raskaisiin kenkiin?

“Se ei ole oikea harrastus, ellei se vie kaikkea aikaa ja rahaa.”
Näin kommentoi naureskellen tuttavani, kun hiukan ujostellen ehdotin, että syötäisiin sittenkin meillä kotona ravintolaillallisen sijaan. Olin juuri ostanut kiipeilykengät ja jääraudat, ja pankkitili oli kuiva kuin Saharan autiomaa.

Vuorikiipeily Janiina Ojanen

Vuosikausia olen vastustanut väline-hifistelyä liittyen urheiluun. Ymmärrän turvallisuusaspektin ja niin edelleen. Mutta välillä on tuntunut, että monilla rakkaus välineisiin korvaa, ainakin osittain, rakkauden itse lajiin. Olen myös ajatellut, että monesti yhtä tiettyä tarkoitusta varten ei kannata ostaa varustetta. Paljon järkevämpää olisi ostaa monikäyttöisiä “yleisvarusteita” ja panostaa niissä laatuun. Olen päätellyt, että jos joku ehdottomasti tarvitsee kalliita tarvikkeita mielekkyyden löytämiseksi, saattaa mielekkyyden syissä olla kyseenalaistettavaa.

… menin sitten rakastumaan vuorikiipeilyyn. Ja opin taas, ettei (tämäkään) asia ole niin mustavalkoinen. (Hitto, kun olisi virkistävää olla välillä ihan vaan oikeassa, edes jossain asiassa. )

Mont Blanc -reissun ennakko-ohje tuli. Vaate- ja varustelistoja tutkiessani päädyin sen asian äärelle, että omistamani välineistö on vielä ihan kesken. Vuokraamisen epävarmuuden karvaasti oppineena olen päättänyt hankkia perusvarusteet omaksi.

Vaatteiden osalta minulla on hyvä tilanne. Kuoripuku ja välikerrokset on hankittuna, erilaisia sukkasysteemejä ja merinovillaisia pikkupöksyjä myöten. Rintaliiveinä toimivat juoksuliivit erinomaisesti viimeksikin, joten niillä mennään. Viime vuonna sain asiantuntijan mukaan jeesaamaan vaatteiden valinnoissa. (Jos haluat lukea mitä opin, se löytyy täältä: Helteestä jäätikölle ja takaisin – lyhyt oppimäärä huiputusvarusteista. Jos kiinnostaa, millaisilla vaatteilla Monte Rosa huiputettiin ja lähdetään Mont Blancille, esittelyt löytyvät täältä: Näillä mennään! – Vuorenvalloittajan huiputusvarustelista)

Huiputukseen soveltuvat kengät ja crampponit (jääraudat) tosiaan ostin tässä taannoin. Teleskooppisauvan hankin jo aiemmin, sitä voi käyttää myös trekkaillessa. Valjaat, kypärä, hakku, sulkurenkaat, varustenaru ja nauhalenkki ovat edessä olevia hankintoja.

Repun kanssa olen ollut kahden vaiheilla. Perus sporttireppuni toimi Vincent-Pyramide / Monte Rosa -huiputuksissa ihan ok. Mutta sitä ei ole tehty kiipeilyyn ja sen huomasi. Virittelin jääraudat, kypärän, hakun ja kaiken muun jatkuvasti käytössä olevan välineistön repun kiinnikenauhoihin. Kaikki mahtui mukaan, mutta olin melkoinen joulukuusi. Varusteet heiluivat kävellessä, ja välillä pikalukkojen pitävyys mietitytti, kun painoa niiden varaan tuli jonkin verran… Joo, kyllä minun varmaan se reppukin hommata.

Pienemmätkin varusteet ovat tärkeitä ja jotkut ihan kriittisiä suorituksen onnistumisen kannalta.
Tällainen varuste on esimerkiksi lasit. Viime kerralla pähkäilin kiipeilylasiasiaa. Aurinkolasien linsseiltä vaaditaan ominaisuuksia sekä suoran auringonvalon että hankiheijastuksen suhteen. Ylhäällä, valkoisessa ympäristössä häikäisy on melkoinen. Myös sivusta tulevan heijastuksen blokkaaminen on tärkeää. Lisäksi lasien tulisi suojata tuulelta, pysyä hyvin päässä ja kestää hyvin pudotusta ja mahdollisia vääntymisiä.
Kiipeilyyn suunnitellut aurinkolasit todella kalliita. Siksi päädyin viimeksi valitsemaan urheiluun suunnitellut lasit, jotka eivät kuitenkaan suoraan ole kiipeilylasit. Pärjäsin niiden kanssa oikein hyvin ja aion tällekin reissulle lähteä niiden kanssa.

Aurinkolasien lisäksi mukana on hyvä olla kirkkaat suojalasit, jotka huonon sään sattuessa suojaavat silmiä silloin, kun aurinkolaseja ei voi käyttää (esimerkiksi yöllä lumimyräkässä kiivetessä).

Sukat ovat yllättävän tärkeä juttu kiipeämisessä. Kiivetessä jalat hikoavat runsaasti, ja minulla vielä turvotus koko kropassa on ylös noustessa aikamoinen (kun katsot viime reissun huiputuskuvia, turvotus näkyy kasvoistani, jotka ovat kuin pallo. Viime reissun kuvia voit katsoa tämän linkin päässä olevasta Facebookin julkisesta kansiostani.)
Viime kerralla kiipesin Vincent-Pyramidelle yhden sukan tekniikalla ja Monte Rosalle kahdella sukalla. En oikein osaa sanoa, kumpi oli parempi. Otan siis kummatkin mukaan ja katson sitten, mikä toimii parhaiten uusien kenkien kanssa, ja missä kunnossa kintut tänä vuonna ovat lähdön hetkellä.

Harkitsen kokeilevani vuoristotaudin ehkäisyyn ja akklimatisoitumisen oireiden helpottamiseen käytettyä lääkettä kiipeilyn aikana ennaltaehkäisevästi. Omalla kohdalla akklimatisoitumisen oireet olivat viimeksi ihan siedettävät, mutta nukkuminen oli todella hankalaa 3500 metrin yläpuolella. Kiipeilytiimissämme ollut kaveri kehui lääkkeen auttavan oloa ja helpottavan nukkumista. Olen vielä asian kanssa kahden vaiheilla. Toisaalta tuntuu tyhmältä olla kokeilematta jotain, joka helpottaa oloa. Puritanisti minussa kuitenkin kuiskii, että onko se lintsaamista. Jos jollain on kokemuksia Diamoxista, lukisin mieluusti ajatuksianne aiheesta.

Varusteiden kartoitus auttaa malttamattomuuden tunteeseen. On ihanaa tehdä jotain konkreettista asioiden etenemisen suhteen. Googletan välillä näppis punaisena ja tutkin saatavilla olevia vaihtoehtoja. Olen kuin karkkikauppaan eksynyt läheisen suuren marketin eräosastolla. Kyseinen kauppa on tunnettu siitä, että heillä on todella laaja valikoima erätarvikkeita ja runsaasti myös kiipeilyvarusteita. Kaupassa käynnit venyvät, kun unohdun haaveilevasti hipelöimään köysiä ja valjaita.

Niin. Varusteet eivät ole syy, miksi ajatus vuorille pääsystä saa minut ruopimaan maata. Vuorella varuste on tunteita herättämätön työväline. Mutta täällä alhaalla…niissä on jotain maagista, joka vie minut ajatuksissa jo rinteille. Joten kun istun olohuoneen matolla kiipeilykengät ja jääraudat jaloissa, ei se välineistä innostuminen enää tunnukaan niin oudolta.

Vuorenvalloittaja Janiina Ojanen

Mont Blanc -varusteiden testausta

Tämä teksti käsittelee huiputusvarusteitani ja ajatuksiani niistä käyttötestien jälkeen. Teksti siis sisältää tuoteasettelua, ja jos olet sille allerginen, kannattaa jättää tämä kirjoitus väliin. 

Mont Blanc -projektini alkaessa olin ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa “ei mitään päällepantavaa” todellakin piti paikkansa. Varusteiden valinta vuorikiipeilyä varten on ollut haastava ja mielenkiintoinen juttu.

Janiina Ojanen

Käyttöolosuhteet ovat vaativat. Sää muuttuu matkan varrella laakson helteisestä kesästä huippualueen jäätikköolosuhteisiin. Lämpötilavaihtelu voi olla 30–40 astetta. Aurinko on polttava, vaikka olemme pakkasolosuhteissa jäätiköllä. Tuulen navakkuus voi olla melkoinen.

Jos vaatteet kastuvat esimerkiksi hikoilun tai sateen vuoksi, ylhäällä niiden kuivaaminen on haastavaa. Kiivetessä varusteiden pitää toimia oikein, jotta eteneminen on mahdollisimman energiatehokasta ja varusteet tukevat suoritusta. Koska kantamukset on minimoitava, ei vaihtovaatteille ole repussa tilaa. Mukaan tulee kypärä, jäähakku ja -raudat, valjaat, otsalamppu sekä ravinto ja neste. Ja meidän tapauksessamme kamerakalusto, johon liittyviä haasteita Laku taannoin pohdiskeli.

Koska en osaa täysin ennakoida edessä olevaa, eikä olosuhteita voi kotikonstein simuloida, on tärkeää tuntea varusteet, niiden toiminnallisuudet ja yhteensopivuus oman kehon kanssa. Vaadittavien ominaisuuksien ja vaihtoehtojen kartoitukseen sain avukseni Niina Jurvasen (Scandinavian Outdoor). Hän opasti minua kädestä pitäen, mitä kaikkea varusteiden valinnassa pitää huomioida. Yhteenveto tuosta opastuksesta löytyy täältä.

Tein hankinnat hyvissä ajoin, jotta ehtisin tutustua varusteisiin kunnolla. Nyt takana alkaa olla melko mittava määrä testaustunteja erilaissa ympäristöissä. Mielestäni olen saanut kohtuullisen hyvän kuvan siitä, millaisilla välineillä olen vuorta lähdössä huiputtamaan.

Varustus rakentuu useasta kerroksesta.
Alimmainen kerros on merinovillaiset aluspöksyt ja jämäkät urheilurintaliivit. Näiden istuvuuden merkitys on todella suuri. Rintskoiksi valitsin mallin, jota olen jo vuosia käyttänyt kaikessa liikunnassa. Alushousut ostin tätä varten. Merinovilla tuntuu ihanan pehmoiselta iholla, mutta rehellisesti sanottuna en ole toistaiseksi huomannut eroa normeihin urheilualusvaatteisiini.

Seuraavaksi tulee aluskerrasto, jonka lämmön- ja kosteudensiirto-ominaisuudet ovat yksi tärkeimmistä jutuista. Hiki ja kuumuus pitää saada nopeasti iholta pois, tai olo muuttuu todella tukalaksi. Saman asun pitää olla tarvittaessa todella lämmin.

Yhteistyökumppanini Nikander.fi on tarjonnut minulle harjoituskauteen teknisiä urheiluvarusteita. (Käyttökokemuksia niistä voit halutessasi lukea aiemmasta tekstistäni täältä.) Vaikka lähtökohtaisesti ajatus oli, että ne varusteet ovat harjoituskauteen, osa soveltuu myös huiputusreissulle. Siihen osastoon kuuluu X-Bionicin Radiactor-kerrasto, joka on palvellut minua hienosti koko talven juoksulenkeillä, välillä ainoana kerroksena juoksutakin alla.

Sukista en osaa vielä sanoa paljoakaan. Falkenin alus- ja päällisukka-ratkaisua en ole vielä ehtinyt testata, mutta toisena vaihtoehtona olevat X-Socksit ovat tuntuneet oikein hyviltä ja eivät hierrä yhtään. Tosin joskus vahva kompressio saa jalkaterät tuntumaan kylmiltä. Mutta se voi olla oma ominaisuuteni (Niina varoittelikin naisten heikosta ääreisverenkierrosta) tai johtua jostain muustakin.

Seuraava kerros pitää kehon lämmön tallessa kuoriasun alla. Power strech on tuntunut materiaalina ihanalta ja lämpöiseltä, mutta sellaisiin pakkasiin en ole kuoripuvussa ehtinyt, että välikerroksen varsinaiset ominaisuudet olisivat päässeet esiin.

Huiputukseen tarkoitettu Haglöfsin kuoripukuni on mahtava! Minä, “kahinavaatteiden” inhoaja, olen (salaa myös itseltäni) pari kertaa käynyt sateella kuoritakki päällä kaupassa. Se istuu kuin hanska ei rajoita liikeratoja, pitää täysin vettä ja tuulta, eikä hiosta yhtään.

Kuorihousut ovat myös erittäin hyvät, mutta niissä on, ei nyt miinus, mutta yksi asia, joka voisi olla vielä parempi: Treenikaudella olen välillä käyttänyt myös Trespassin kuorihousuja, joissa on punttien avaamismahdollisuus ylös asti. Tästä johtuen housujen pukeminen ja riisuminen onnistuu nopeasti isot vaelluskengät jalassakin. Huiputukseen valituissa Haglöfsin Vandra II Q -housuissa punttien vetoketjut päättyvät polven kohdalle. Eli kengät pitää ottaa pois, jos haluaa riisua kuorihousut. Tämä ei ole mikään kriittinen asia. Raportoinpahan kuitenkin ajatuksen, joka tuli mieleeni, kun olin tilanteessa, jossa tuli tarve ottaa kuorihousut hetkeksi pois ja laittaa sitten takaisin jalkaan.

Testasin housujen vedenpitävyyttä istahtamalla ne jalassa vesilätäkköön: toimii! Tytär seurasi testausta kateellisena. Hän tiedusteli, miksi en käytä samanlaisia kurahousuja kuin hän pienempänä. Kuultuaan vastaukseni housujen hengittävyysvaatimuksesta hän ilmoitti tarvitsevansa samanlaiset, sillä kyllä hänenkin pyllynsä voi hiota!

Taukotakki on niin hieno, että sitä käytin koko kevättalven arkikäytössä. Se on kevyt kuin höyhen, suloisen lämmin ja pakkautuu pieneen tilaan.

Myssy ja kahdet hanskat, niitä en ole testaamaan ehtinyt paljoakaan. Sisähanskat ja järeät kintaat päällekäin ovat melkoisen tukeva setti, mutta silti käsien ote tuntuu pitävältä. Joku kommentoi aiempaan tekstiini, että valitsemani kintaat saattavat olla jopa hiukan liian järeät. Se jää nähtäväksi ja olen miettinyt, pitäisikö varmuuden vuoksi hankkia kevyempi kakkosratkaisu kintaille.

Ja sokerina pohjalla kengät. Lowan Mauria W GTX Flex -kenkäni (apua, kuka näitä tuotemallinimiä keksii?!) istuvat hyvin ja ovat juuri oikean kokoiset. Ne ovat loistavat!
Mutta. Tulen tarvitsemaan mukaan keinoihoa tai isoja rakkolaastareita. Nimittäin kovapohjaisilla kengillä kävellessä varren yläreuna tuntuu pohjetta vasten juuri sillä tavalla, että luulen säären hiertymiä olevan luvassa. Lyhyillä matkoilla se ei vaivaa, ja olen muutaman tunninkin painellut menemään kengillä ilman näkyviä jälkiä. Mutta kun kroppa turpoaa vuorella ja liikkuminen on erilaista, luultavasti hiertymiä seuraa. Osin haaste on se, että kovapohjaisella vuorille tarkoitetulla kengällä kävely on yllättävän erilaista kuin tavallisella. Eli treenailen vielä askellustakin, ehkä sekin auttaa.

Yhteenvetona sanottakoon, että olen siis tyytyväinen ja luottavainen varusteideni suhteen. Varmasti edessä on jotain ennakoimatonta, mutta se kuuluu seikkailuun!

Kuusi viikkoa.

Näillä mennään! – Vuorenvalloittajan huiputusvarustelista

On tullut aika koota varusteet elokuun Mont Blanc -huiputusta varten, jotta ehdin testata niitä riittävästi. Varustevalinnoissa sain avukseni vuorikiipeilyäkin harrastaneen Niina Jurvasen Scandinavian Outdoorilta. Niina kertoi vuorikiipeilykokemuksistaan ja antoi minulle kullanarvoista tietoa niin edessä olevaan koettelemukseen kuin varustevalintoihinkin.

Sovituspuuhissa kului pari hikistä tuntia. Niina muistutti varusteiden tärkeydestä pitkäkestoisessa suorituksessa, joka tehdään haastavissa olosuhteissa: kun jokainen askel on ponnistus, pitää varusteiden tukea suoritusta, ei hidastaa sitä.

Tässäpä nyt varusteet, jotka lähtevät Vuorenvalloitukseen. Teksti sisältää runsaasti tuotesijoittelua, koska haluan kertoa, mitkä varusteet valitsin ja miksi. Eli jos olet allerginen tuotemerkkimaininnoille, kannattaa skipata tämä teksti.

Alusvaatteet
Alimmaisen kerroksen vaatteita en hankkinut tällä kertaa, vaan keskityin ulompiin kerroksiin. Minulla on urheilukäytössä loistavia rintaliivejä, joita harkitsen käyttäväni myös Mont Blanc -reissulla. Alushousut sen sijaan pitää hankkia erikseen. Niina suositteli alusvaatteiden materiaaliksi villaa.

Sukat
Sukka-asioissa(kin) on kuulemma eri koulukuntia. Minä lähden kokeilemaan kahden sukan tekniikkaa. Alussukkina kokeilen Falken Double Dry -sukkaa, jonka päälle sitten Falken TK2 Wool -sukka. Toisena päällisukkana minulla on X-Socksin Trekking-sukka.

Aluskerrasto
Aluskerraston osalta luotan aiemmin esittelemääni X-Bionicin Radiactor-asuun. Olennaista on hyvä istuvuus, hengittävyys ja kosteudensiirto. Ihon pitää pysyä kuivana ja lämpötilan sopivana. Vaatteen pitää istua kuin valettu; valjaiden alla rullautuvat paidanhelmat eivät tule kyseeseen.

Välikerros
The North Facen Flux Power Stretch -takki ja housut on suunniteltu vuorikiipeilyyn. Niina muistutti, että välikerroksen tulee sitoa kehon tuottamaa lämpöä kuoriasun alle. Hän suositteli minulle Power Stretch -materiaalia, koska se joustaa kehon liikkeiden mukaan, siirtää kosteuden ja sitoo lämpöä tehokkaasti.

Taukotakki
Rab Continuum Hoodie Women’s on tosi kevyt untsikka, joka pakkautuu omaan taskuunsa eli ei vie tilaa eikä juurikaan kuormita huiputuskeikalla. Slim-fit-malli mahtuu hyvin kuoritakin alle silloin, kun tarvitsen lisälämpöä eli luultavasti lähinnä lyhyillä kiipeämistauoilla.

Kuoripuku
Tämä on ehkä tärkein osa huiputusvarusteita. Puku altistuu koville olosuhteille: vedelle, tuulelle, lumelle, jäälle, kiville, valjaiden hankautumiselle ja niin edelleen. Samaan aikaan kehon sopivan lämpötilan ylläpitäminen on tärkeää eli hengittävyyttäkin kaivataan.

Kuorihousut
Haglöfsin Vandra II Q -housuissani on Gore-Tex-kalvo, jonka vedenpitävyys (vesipilariarvo 28 000 mm) on sitä luokkaa, että voin istahtaa lepäämään märällekin kivelle ilman että kankut kastuvat. Hyvä hengittävyys, lämmön ja kosteuden tasaus sekä kulutuskestävyys ovat muita haluttuja ominaisuuksia. Näissä pöksyissä on vielä lahkeista polveen ylettävät vetskarit helpottamassa jämerien ylävuoristokenkien pukemista.

Kuoritakki
Haglöfsin Roc Spirit Q on vuorikiipeilyynkin suunniteltu takki, jonka vedenpitävyys on sama kuin housuissa eli se on täysin veden ja tuulenpitävä ja hengittävyysarvo on RET >5 (yli 25 000 g/m2/24h). (Jos totta puhutaan, nuo mitta-arvot eivät sano minulle paljoakaan. Itse luotan Niinan neuvoihin. Kerron kuitenkin, mitä tuoteselosteessa lukee, jos vaikka tätä lukee joku, jolle nuo luvut sanovat enemmän.)
Takissa on kaikenlaisia erikoistoiminnallisuuksia, kuten kainaloiden tuuletusvetoketjut ja kiipeilykypärän kanssa sopivaksi suunniteltu huppu. Ja mikä parasta: se on hienon turkoosi!

Hanskat
Kädet ovat aika kriittiset palelun kannalta ja melkoinen setti tarttui mukaan: alushanskoiksi Marmotin Power Stretch -hanskat ja päälle massiiviset The North Facen Nuptse -kintaat. Kaikenlaista lisäominaisuutta on näissäkin rannenauhoista pyyhintäpintoihin.

Sokerina pohjalla:
Kengät
Lowa Mauria W GTX Flex -kengät ovat kevyemmät kuin luulin vaelluskenkieni olevan. Tyylikkäämmät kuin luulin vuoristokenkien olevan. Jäykkä pohja soveltuu hankalaan maastoon ja lesti tuntuu istuvan minulle täydellisesti. Koko on puolisen numeroa isompi kuin kenkäni normaalisti. Niina totesi, että noissa korkeuksissa jalka ei aina nouse ihan kepeästi kivien yli, ja kengissä onkin korkealle nouseva kumisuojus suojaamassa Gore-Tex-pintaa.

Mukaan tarttui myös Petzl-otsalamppu.

Paikan päältä vuokrataan ainakin ylävuoristokengät, jäähakut ja -raudat sekä kypärät. Vielä pitää ostaa ainakin päähine ja ne alushousut. Huiputusreissun reppu mietityttää. Minulla on hieno Tresspasin GTX -reppu, jonka runko on rakennettu pitämään reppu irti selästä. Se on hieno juttu hikoilun estämiseksi. Mutta jos meidän on tarkoitus kantaa juotava neste selkäämme vasten, jotta kehon lämpö pitää sen sulana, ei tuo reppu sovellu huiputukseen.

Ja sitten on aurinkolasiasia, joka on juttu erikseen. Pitää sovittaa napakasti istuva malli. Linssien väri pitää miettiä tarkkaan: vaaleat olisivat hyvät suojalasit, tummat estävät häikäisyä, oranssit taas sopivat jäätikölle (lumen häikäisyä estämään). Jos en voi käyttää piilareita, pitää lasit ottaa vahvuuksilla, jolloin ne pitää olla päässä koko ajan. Tuolloin tumma linssi voi olla hankala yökiipeämisessä.

Voi jestas, kun maailmassa taas on monta ihmeellistä asiaa… Oppaamme Pette taitaa taas pian saada hämmentyneen kyselysähköpostin. Mutta askel kerrallaan mennään eteenpäin ja nyt monta asiaa on taas ratkottu ja setvitty. Pikkuhiljaa alkaa huiputuskuvani värimaailma selvitä!

Helteestä jäätikölle ja takaisin – lyhyt oppimäärä huiputusvarusteista

Vuorenvalloitus-projektin alusta asti pääni sisällä on ollut kuva, jossa seison Mont Blancin huipulla ja hymyilen kasvot halkaisevaa hymyä. Kuvassa olen pukeutunut värikkäisiin ja teknisen näköisiin vaatteisiin, sellaisiin joita kiipeilykuvissa näkee. Siinäpä sitten onkin aika lailla kaikki, mitä tiesin huiputusvarusteista projektin alussa.
Taas on pakko hehkuttaa ihmisten halukkuutta auttaa ja neuvoa! Olen saanut paljon vinkkejä ja neuvoja varustehankintoja varten. Jopa niin paljon, että en oikein enää tiennyt, mistä aloittaa. Avukseni tuli Niina Jurvanen, joka tietää varusteisiin kohdistuvista vaatimuksista omakohtaisesti kiipeilykokemustensa pohjalta ja työnsä (Scandinavian Outdoorilla) kautta hän tuntee myös tarjolla olevia vaihtoehtoja.

Aloitamme lounaalla; Niina, kiipeilyparini Laku ja minä. Niina on kiivennyt muun muassa Aconcagualla (Amerikan mantereen korkein vuori). Kuuntelen hänen kokemuksiaan ja tunnen kuinka tutuksi käyneeseen tapaan sykkeeni alkaa nousta innostuksesta. Niina kertoo harjoittelustaan Tornionjoen tasaisella jäällä marraskuun kaamoksessa ja kokemuksistaan ylhäällä Aconcagualla. Laku tiedustelee, mikä oli Niinalle ensimmäisellä vuorikiipeilykerralla yllättävintä.
– Hitaus. Kun ilma ohenee, kehon toiminta hidastuu. Liikkuminen on kuin hidastetussa filmissä ja tuntuu kuin kroppa ei enää toimisi. Samalla aivotoimintakin hidastuu, ja ajatukset puuroutuvat.

Kuten muutkin neuvoja antaneet kiipeilijät, Niina korostaa henkisen valmistautumisen merkitystä: – Siellä ylhäällä pitää olla jääräpäinen. Ajatukset voivat sanoa, että en pysty, mutta silti jatkat.
Niina muistuttaa myös pettymykseen varautumisesta:
– Tottakai harjoittelukaudella motivaation ylläpitämisen kannalta on tärkeää ajatella huiputusta onnistumisen kautta. Vuorella kuitenkin pitää pystyä kestämään myös pettymys, jos huiputus ei onnistukaan. Jos pää on kunnossa, vuorelta laskeutuu voittajana, oli takana huiputus tai ei.
Puhumme nesteytyksestä ja ravinnosta vuorella. Huiputusikkunan aikana ei ole juuri taukoja eikä ruoanlaittoa ole luvassa. Kuitenkin huiputuksen rasitus on kova ja kestää 12–16 tuntia. Minua huolettaa temppuileva vatsani, joka ei ota vastaan esimerkiksi maratoonarien käyttämiä geelejä. Pohdin myös nesteytystä: paljonko vettä kannetaan mukana, ja miten se pysyy sulana. Ja entäpä ne vessa-asiat, jotka minun vilkkaalle aineenvaihdunnalleni ovat aika tärkeitä? Niina kehottaa minua keskustelemaan oppaamme Petten kanssa näistä asioista hyvissä ajoin ja testaamaan erilaisia tankkausmenetelmiä. Niina muistuttaa myös muutoksista kehossa: korkeassa ilmanalassa ja kovassa rasituksessa esimerkiksi jalat turpoavat, mikä on hyvä muistaa kenkiä hankittaessa.
Harjoitteluvinkkejä tiedustellessamme vastaus on yksinkertainen:
– Reppu täyteen painoja ja reipasta kävelyä vaihtelevassa maastossa. Tuntitolkulla. Mitä huonompi keli, sen parempi treeniolosuhde se on!
Kysyn varusteiden merkityksestä suorituksen kannalta.
– Vuorella olet monella tapaa yksin, vaikka samassa köydessä ovatkin opas ja kiipeilyparisi. Olet yksin omien ajatustesi ja henkisten voimavarojesi kanssa. Varusteet ovat ainoa luottopakkisi. Niiden merkitystä ei kannata vähätellä.
Käymme läpi varusteiden keskeisimpiä ominaisuuksia:
Laatu ja kestävyys
Kovissa olosuhteissa varusteiden laatu näkyy selvästi. Se on kestävyyttä, muotoilua, materiaaleja, funktionaalisuutta ja istuvuutta. Niina muistuttaa, että laatu ja hinta yleensä käyvät käsi kädessä. Kuitenkaan kallein ei aina ole välttämättä automaattisesti paras, vaan käyttötarkoitus ja -ympäristö määrittävät tarvittavat ominaisuudet.
Istuvuus
Istuvuus on äärimmäisen tärkeää haastavissa olosuhteissa. Esimerkiksi naisilla vääränlaiset rintaliivit voivat aiheuttaa tuskallisia hiertymiä kokovaljaiden tai repun kanssa. Kenkien istuminen napakasti on tärkeää, mutta samalla tulee huomioida jalkojen turpoaminen. Niina kehottaakin sovittamaan kenkiä iltapäivällä, jolloin jalat ovat olleet jo rasituksessa. Kerrankin naisena olemisesta on hyötyä: korkokenkien rakastajana tiedän aika tarkkaan, kuinka ja mistä kohdin jalkani turpoavat rasittuessaan!

Soveltuvuus käyttötarkoitukseen ja käyttäjälle
Varusteiden tulee palvella sekä käsillä olevaa suoritusta että suorittajan kehon ominaisuuksia. Esimerkiksi vuorikiipeilyvarusteiden kanssa käydään tasapainoilua vedenpitävyyden ja hengittävyyden välillä. Kerrospukeutumisen vaatekappaleita valittaessa on siis mietittävä kunkin vaatteen roolia paitsi yksittäin, myös osana kokonaisuutta ja niiden toiminnallisuutta edessä olevassa suorituksessa: Mont Blancille mennessämme vuoren alaosassa on täysi kesä. Kohti huippua kulkiessamme siirrymme kesähelteestä jäätikölle pakkaseen ja viimaan, koko ajan samoissa vaatteissa. Vaatteet kastuvat alhaalla helposti ja ylhäällä niiden kuivattaminen on hankalaa. Kaikki mukaan tuleva kannetaan itse, eli vaihtovarusteille ei ole tilaa. Ja jotta tämä olisi vielä hiukan haastavampaa, jokainen keho toimii eri tavoin. Eli vaatteita tulee testata ahkerasti ennen reissua. Samalla oppii myös sen, mitä vaatteiden ominaisuuksia käyttää. Tämä mietityttää erityisesti Lakua, joka pohtii kamerakiinnityksen sijoittamista vaatteisiin siten, ettei kamera häiritse suoritusta mutta on nopeasti saatavilla.
Niina muistuttaa myös naisten heikommasta ääreisverenkierrosta eli sukat, hanskat ja päähineet ovat tärkeitä. Vilukissa sisälläni hytisee kauhusta.
Konsultointilounas on päättynyt ja siirrymme valitsemaan varusteita. Tässä kohtaa ne iloiset värit ovatkin sitten viimeinen asia mielessäni. Onneksi Niina on mukana, ja parin tunnin kuluttua puran olohuoneeni lattialle ne vaatteet, joissa aion pian tepastella Euroopan katolla.

p.s. Palaan valitsemiini varusteisiin myöhemmin.

Page 1 of 2

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén